Nro 8. Juhannus Turussa.

Juhannus on nyt vietetty ja se menikin mukavasti Turussa Saran luona. Valmistauduin juhannukseen käymällä torstaina lenkillä vesisateessa. Heppatyttönä varustukseen kuuluivat tietenkin ratsastusliivi (merkkiä en muista), KL pipo ja Roecklin kuluneet hanskat. Oli pakko ottaa kuva tästä sekamelskasoppa -lookista, tosin ilman hanskoja ja lenkin jälkeen litimärkänä. Pysyin kaikesta huolimatta lämpimänä eikä vesi päässyt liivin läpi ollenkaan. Hauskaa oli ja happea oli mukavasti ilmassa. 

Onneksi sillä koiranilmalla ei ollut paljon muita lenkkeilijöitä tätä lookkia töllistelemässä...

Perjantai-iltana sitten saavuttiin Turkuun. Emme olleet suunnitelleet oikein etukäteen mitään, mutta koska asioilla on tapana järjestyä ja tapahtua omalla painollaan, löysimme itsemme ainakin joltain kokolta ja myöhemmin jokilaivojen vierestä - kävimme myös "Vareksen pubissa" eli Vanhassa Apteekissa. Ilta oli hauska, mutta väsy alkoi painaa muistaakseni jo kahden maissa. Suuntasimme sitten siitä nukkumaan.

Jossain Jokilaivojen vieressä. Minä ja Sara :D

Lauantaina päätimme käydä syömässä ja katsomassa leffassa Jurassic Worldin. Koska mikään ravintola ei Juhannuspäivän vuoksi ollut auki, kävimme hienostelemassa ABC:lla. Ihan mukiinmenevää ruokaa saimmekin. Syömisen jälkeen suuntasimme heti pian Finnkinoa kohti katsomaan Jurassic Worldiä. Halusin nähdä elokuvan jo Chris Prattin vuoksi, koska hän oli loistava Guardians of the Galaxyssä. Kaiken lisäksi ajattelin, ettei erikoistehosteilla ja dinosauruksilla täytetty elokuva voi edes näyttää niin hyvältä pienestä telkkarista, vaan jo tunnelmankin kannalta se kannattaisi katsoa elokuvateatterissa. En ollut väärässä - elokuva oli hyvä. Ei tietenkään mitään loistavaa tasoa (kuten esimerkiksi upean tarinan omaava ja täydellisillä näyttelijöillä varustettu Fury), mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. Chris Pratt tarjoaa myös silmänruokaa, jos itse elokuva ei muuten oikein sytytä.. ;) 

Lauantai iltana olin itse aivan poikki ja "finaalissa", mutta menimme vielä Saran veljen luona käymään. Siellä sitten porukan miehet meni grillailemaan ja me naiset ojennettiin aina tarvikkeita parvekkeelta koiranhihnan kanssa alas... Hyvin ylettyi vaaleanpunaisella koiranhihnalla tarvikkeet muovipussiin laiteltuina. Ruoat myös nostettiin aina sitä mukaan kun niitä valmistui. Oikein laiskaa puuhaa, mutta toimivaa :D Yhden maissa päästiin lähtemään ja lopulta nukkumaan. 

Sunnuntaiksi heräsimme sitten suhteellisen aikaisin, koska Sara ehdotti meille Flow Parkkiin menoa. Flow Park on siis "ekologinen seikkailupuisto", jossa seikkailuradat on rakennettu eläviin puihin (kuitenkaan niitä vahingoittamatta). Ratojen vaikeustasoja on neljä; vihreä, sininen, punainen ja musta. Näistä vihreät radat on helpompia ja mustat vaikeimpia. Ennen radoille pääsyä täytyy ohjaajan valvonnassa suorittaa lyhyehkö testirata, jota ennen ohjaaja neuvoo turvallisuus ynnä muut asiat. Tämä opastus ja suoritus kesti ehkä noin 10-15 minuuttia, joten ratojen kimppuun pääsi melko nopeasti.

Aloitimme ensiksi vihreästä radasta, jonka esteet ovat suhteellisen matalalla. Alussa adrenaliinpurkaus oli aivan järkyttävä, mutta äkkiä keskittyminen esteisiin vei ajatukset korkealla olosta. Pariin kertaan tasapaino meinasi mennä kunnolla, mutta näissä tilanteissa oma taktiikkani oli rauhoittaa tilanne, puhaltaa ulos ja keskittyä - eli aivan sama kuin ratsastaessa! Toimi hyvin, enkä kertaakaan humpsahtanut alas, tai oikeastaa valjaiden varaan, sillä on erittäin tärkeää olla koko ajan vaijereihin kytkettynä. 

Olimme menneet kolme rataa, kun olimme jo aivan väsähtäneitä. Päätimme kuitenkin mennä vielä yhden sinisen radan. Tämän radan toinen este lukeutuikin sitten vaikeimpiin, mitä oltiin edes menty ja Sara parahtikin puolessa välissä: "Mä en enää ikinä halua Flow Parkkiin". Puiston työntekijä, joka oli meille aiemmin oppaana, käveli juuri alapuolella ja vastasi naureskellen: "Hei, toi ei ollut kovin kivasti sanottu!". Saatiin nauraa ihan kunnolla. Sara kuitenkin suoritti esteen urhoollisesti loppuun asti, vaikka "meinasikin kuolla". Suosittelen kyllä puistoa lämpimästi kaikille, oli ihan superhauskaa ja rankkaa, me olimme seikkailemassa noin kaksi tuntia ja kyllä sai kädet, vatsalihakset ja olkapäät kyytiä.. Huhhuh!

Flow Park -seikkailun jälkeen olikin sitten aika alkaa ajella kohti Mäntsälää. Indien masu on kasvanut ja synnytykseen on enää viikko ja yksi päivä! Tai siis laskettuun aikaan. Siinä sitten siivoilin karsinat ja moikkasin heppoja. Jaska oli lammen ympärillä olevalla siirtolaitsalla tyytyväisenä ja kävin sitäkin rapsuttelemassa.

Jaska tepsuttelee,

<3

 Tänään sitten pesin Indien ja kerran varsa veti sellaisen kuperkeikan mahassa, Indie lyhistyi kuin olisi saanut suuren iskun mahaan ja hetken sen kylki oli aivan "kulmikas", kunnes varsa asettui. Säikähdin ihan, mutta Indie nähtävästi oli tottunut, koska se pysyi rentona... En malta odottaa, että näen millainen epeli siellä masussa oikein tällä hetkellä pyörii!

Zelda ja yksi sen hassuista asennoista.

Tilasin aiemmin Viljar Shopin alesta KL tuotteita, ja sain ne haettua tänään. Ostin Indielle KL -korvahupun (9,90 €) ja itselleni KL -liivin ja -hupparin. Olin todella tyytyväinen tuotteisiin ja lompakkokin kiitti suurten alejen vuoksi :D Tässä vielä loppuun kuva hupparista:

Nro 7. Alle yksi tunti.

Nyt varmasti jokainen miettii, että mihin on alle yksi tunti enää. Tällä hetkellä on vielä 15 päivä vajaan tunnin verran ja huomenna 16.6. Huomenna saan viimeinkin käteeni paperit liiketalouden tutkinnosta ja voin tituleerata itseäni tradenomiksi. Kylläpä tulikin tehtyä hommia tämän asian eteen! Olen niin iloinen, että kaikesta siitä ponnistelusta, lukemattomista raporteista ja etenkin lopputyöstä on nyt vain muisto takanapäin ja toivottavasti hyvät työmahdollisuudet edessä päin. Kolme vuotta meni loppu peleissä suhteellisen nopeasti; ostin Indien samana syksynä kun aloitin Laureassa. Ja parin viikon päästä Indie saa ensivarsansa ! Huikeata.

Olen pyöräillyt nyt enemmän kuin lenkkeillyt, koska jalkani otti lenkkeilystä vähän osumaa ja nilkka turposi ilmeisesti rasitusvamman omaisesti. Edelleen on pientä turvotusta jalassa, enkä uskalla kyllä lenkkeillä ennenkuin se on kokonaan hävinnyt. Pyöräilyssä jalkaan ei satu, mutta muutamakin hölkkä askel tuntuu ikävältä. Toivotaan, että vaiva menisi pian ohitse.

Huikeita nämä reitit täällä. Aina jaksaa ihastella, vaikka monta vuotta on jo samoja jaksanut polkea.. :)

Tänään olikin sitten melko mielenkiintoinen päivä. Indie oli karannut karsinastaan yöllä ja sotkenut koko tallin. Tällaista sattuu aina toisinaan, mutta nyt oli kyllä ilkeätä, kun melassiämpäri oli kaadettu tallin lattialle ja parit riimut heitelty päälle "mausteeksi". Tavaroita oli myös tuhottu, esimerkiksi pari ämpäriä ja Indien harjapakki sekä parit rasvapurkit. Siinähän sitten meni lähemmäs tunti siivotessa, kun melassia ei ihan noin vain irti lattiasta saakaan... Saattaapi olla, että melassi tuoksuu tallissa vielä muutaman päivän :D

Vicky täytyi myös kengittää tänään. Koska sen kaviot olivat hioutuneet melko olemattomiksi, ilmeni, että oikean takakavionkengitys ei tälle tempperamenttiselle tammalle sopinut lainkaan. Otimme sitten faijan kanssa kikka kolmoset käyttöön ja vuohisen ympärille pujotettiin liina näppärästi ja tamma edestä kiinni riimunnarulla, ettei pääse liikoja peruuttelemaan (myöskin kahta puolta normaalisti kiinni) ja liina karsinan kalteriin. Sitä kun siinä kiristi varovasti, oli tamma pakko nostaa jalka ylös. Hetken se pomppi kolmella jalalla, mutta tajusi sitten olevansa "nalkissa" ja luovutti. Saatiin erävoitto ja kenkä helposti ja nätisti (ja etenkin ilman pelkoa hevosen potkusta) jalkaan. Vicky on siis hevonen, jota täytyy varoa. Koskaan se ei ole ketään purrut tai potkaissut, mutta uhannut on useammankin kerran. Sitä täytyy aina toisinaan muistuttaa, että kuka on pomo ja sen jälkeen se käyttäytyykin kuin enkeli... Onneksi se on kuitenkin herkkä ja helppo käsitellä, eikä esimerkiksi hyökkää päälle missään tilanteessa. Noh, nyt on kuitenkin tamma kengässä ja kyllä sekin tarhaan päästessään huomasi, että olipa hyvä kuitenkin, että ne kengät laitettiin. Voi niitä riemupukkien määrää, kun kavioita ei tarvinnutkaan varoa :')

Henttuliina ja Indie ovat ystävystyneet. Henttu on edelleen pomo, mutta Indie suorastaan vaati siltä tänään rapsutuksia. Sain taltioitua tilanteen jopa puhelimeeni, joten olkaapa hyvä:

Henttu ja Indie.

Indie ja varsamaha.

Sain kokea myös ihanan Suomen kesän yllätyksen. Puhelimen sääpalvelu näytti sateen mahdollisuudeksi 2 %, mutta rakeitahan sitä niskaan tuli kuitenkin. Mietin jo hetken, että täytyykö tässä ollenkaan mennä suihkuun, kun rakeet ja vesisade kastoivat minut luita ja ytimiä myöten.

Uitettu koira.

Huomenaamuna menen ratsastamaan taas Waxilla ja kertoilen sitten myöhemmin miten ratsastus sujui. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja nauttikaa kesästä (sateineen kaikkineen!!) :)

Nro 6. Kesä kuluu, kuluu....

..kuluu aivan liian nopsaan! Taas on viikko mennyt. Museokahvila hommien lisäksi on tehtävää tuntunut riittävän. Kävin hölkkäämässä tiistaina noin seitsemän kilometrin lenkin yhteen putkeen - viimeiset kilometrit olivat aivan kamalia. "Rautajalkaan" sattui niin paljon, että luovuttaminen oli lähellä. Asetettu tavoite oli kuitenkin täytettävä, joten kaverin tsemppaavana purin vain hammasta ja hölkkäsin määränpäähän asti. Illalla raudan päällä oli sitten mustelma ja turvotusta :D Eli se jonkin verran hakkaa lihasta vasten hölkätessä. Täytyisi päästä tästä riesasta kyllä eroon... Olen leikkausjonossa, mutta koska leikkaus tapahtuu, sitä ei tiedä.

Autio Mäntsälä.

Seuraavat pari päivää olikin lihakset mukavan hellänä. Kävin kuitenkin parina päivänä Heddassa pyörällä ja toisella kertaa tuuli niin navakasti, että potutti kyllä kuin pientä oravaa polkea takaisinpäin. Onneksi museokahvilan ympäristö on niin mielenkiintoinen ja autuaallinen, että se korvaa melko hyvin hiljaiset hetket. Museokahvila Hedda Noora on siis auki keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-17 välisenä aikana. Alikartanon museo on näkemisen arvoinen, joten suosittelen visiittiä kyllä lämpimästi jokaiselle.                                                                                                                                           Indietä olen juoksutellut edelleen, se liikkuu vielä mielellään vaikka onkin melko kömpelö jo... Odotan niin innolla sen varsomista! Ravihevosvarsoja meillä on syntynyt paljonkin, mutta ratsuvarsoja ei vielä ensimmäistäkään. Onneksi kasvattaminen ei kuitenkaan ole täysin uutta minulle, joten aivan hukassa en varsan kanssa tule olemaan.                                                                                                                                                                          Vickylle odottelen kenkiä jalkaan, sitten alan kunnolla ratsastelemaan sillä. Olen ajatellut alkaa myös maastoilla sillä. Eli pidetään sitä niin sanotusti harrasteratsuna ainakin kuukauden ajan, sitten jalka ultrataan ja katsotaan jatkoa. Toivotaan, että jalka kuntoutuisi hyvin. Vandalla on ollut tukiside nyt koko ajan sen vammajalassa (miten nämä kaikki on rikki?) ja se tarhaa sairastarhassa. Huomenna myös viemme Henttuliinan klinikalle, koska sen kavio ei ota parantuakseen, vaikkakin on jo kasvanut hieman lisää. Selviääpähän sekin sitten.

Eilen illalla minulla oli koulutunti Waxilla. Tuntui, että viime kerrasta oli hirmu pitkä aika kun väliä ehti kertyä jo noin parin viikon verran. Waxi oli alussa melko jäykkä ja epäilin jo hetken pystyykö sillä ollenkaan ratsastamaan. Onneksi huoli oli kuitenkin turha ja ruuna vetreytyi äkkiä nostettuani laukan verryttelyä tehostaakseni. Luultavasti sillä vain oli jokin kohta loksahtanut huonosti tms, joka tapauksessa liike muuttui äkkiä täysin.

Waxi oli alusta asti yllättävän energinen ja mukava ratsastaa. Laukkatyöskentelyn aloittaessamme väärinymmärsin yhden tehtävän ja jatkoin lävistäjän jälkeen laukkaa - vastalaukkana. Tarkoituksena oli siis siirtyä lävistäjän jälkeen raviin. Waxi kuitenkin yllätti minut ja Riikan (valmentaja) liikkumalla tasapainossa vastalaukassa kummankin kulman läpi, ja tästähän Riikka kouluratsastajana keksikin vaihtaa tehtävää. Teimme siis täyskaartoja, jonka jälkeen loppupätkä pitkää sivua piti jatkaa vastalaukkana ja yksi seuraava kulma. Sitten uusi laukka ja taas toisen pitkän sivun lopussa täyskaarto ja samanlainen kuvio toisinpäin. Oikeassa laukassa tämä oli Waxille selkeästi vaikeampaan, mutta se kaikesta huolimata suoritti. Waxilla ei siis ole aiemmin harjoiteltu vastalaukkoja vielä :) 

Tässä välissä pidimme hengähdystauon ja koko maneesi täyttyi Jatilan uusista leiriläisistä. Onneksi Waxi ei tuijotellut yhtäkkiä täyttynyttä katsomoa, mutta pakko myöntää että minulle tuli jollain tavalla pieniä paineita siitä, että noin parinkymmenen ihmisen joukkio tupsahti katselemaan valmennusta :D kilpailuissa ei yleisö hermostuta minua koskaan, mutta tämä tuli aivan puun takaa, haha. Noh, teimme sitten oikeassa laukassa vielä vähän laukkaväistöjä, jotka onnistuivat vähän niin ja näin - hevonen oli jo väsynyt eikä sillä näitäkään oltu koskaan aiemmin harjoiteltu. Pari kertaa onnistui kuitenkin suhteellisen hyvin, joten emme alkaneet sitten enää hirveästi hinkkaamaan. Ravissa Waxi oli supermakean tuntuinen kaiken tämän työskentelyn jälkeen, vaikka olikin aivan hikinen ja väsynyt. Askel oli todella joustava ja tuntuma kevyt. Varmasti aukesivat jumissa olleet paikat ja tänään ja huomenna on ollut jumissa aivan uudet paikat :D

Virva ja Jaska. Puhelimessa ollut "vahinkolaukaus" :D

Itse huomasin jaksavani ratsastaa miljoona kertaa paremmin nyt, kun olen käynyt pyöräilemässä ja lenkkeilemässä. Tänään tosin oli sisäreidet kipeät.. Kävin silti aamulla lenkillä ja voi sitä tönkköyden määrää. Henget jaksoi kyllä, mutta jalat olivat kuin tukit. Pidin eräälle suomenhevosratsastajalle tunnin klo 12, ja tämä ratsastaja mainitsikin ihmetelleensä, että miten jäykän näköisesti kävelinkin kentälle... Pitäisi ilmeisesti vähän venytellä enemmän :D 

Ostin myös viimein meikinpohjustusvoidetta. Googletin nopeasti ennen kauppaan menoani, että Lumemen Blur olisi varsin hyvä tähän hommaan ja ostin sitten sen. Samalla nappasin Lumenen puuterin ja Maybellinen luomiväripaletin. En käytä luomivärejä lähes ollenkaan, mutta joskus olen kaivannut kulta/ruskea sävyisiä luomivärejä esimerkiksi juhliin, joten nyt päätin samalla ostaa. Ostin myös pieneähkön siveltimen avuksi meikkaamiseen ja meikinpoistomaitoa.

Toivottavasti naamaan saadaan vähän päivitystä näillä uutuuksilla :)

Meikit.

Nro 5. Kesäkuvailua ja treeniä

Nyt tuntuu, että on vähän lähtenyt käsistä tämä treenaaminen. Kävin siis ensimmäisen kerran lenkillä joskus noin kuukausi sitten, jota ennen en varsinaisesti hölkkälenkillä ollut käynyt jalan murtumisen jälkeen ollenkaan (-12) eli kolmeen vuoteen. Pyöräillyt olen paljon, talvella kävin spinningeissä säännöllisen epäsäännöllisesti ja tietysti ratsastanut aina. Viime viikolla kävin kolmesti lenkillä ja loput päivät pyöräilemässä noin 20km lenkin. Alkuviikosta taisi tiistai tai joku tosin olla sellainen päivä, etten ehtinyt kumpaakaan. Hulluinta tässä oli se, että pe, la ja su täytyi herätä jo kuudelta, että ehdin :D ei todellakaan ominaista minulle! Noh, ehkä tämä valon määrä helpottaa nyt. En usko, että musta olisi aamulenkkeilijäksi pilkkopimeässä, kun on lisäksi kylmää... Eli nyt pitäisi ottaa kaikki irti :D

Tänään pyöräilin taas reilu 20km. Varsinkin menomatkalla vastatuuli tuntui pirullisen ilkeältä jaloissa. Jalat tarvitsevat siis selkeästi vähän lepoa, vaikka vaihtelevasti olenkin pyörää ja pelkkiä omia jalkoja käytellyt. Täytyy nyt katsoa mikä päivä pidän tällä viikolla välipäivän, voi olla että se tulee sinä päivänä, kun sataa tarpeeksi ;) Keskiviikkona menen äitini yrityksen ylläpitämään museokahvilaan töihin, jossa olen sitten muiden hommien lisäksi parisen viikkoa. Sinne on matkaa noin 11-12km, joten sinnekin voi mennä pyörällä oikein mukavasti :)

Aamupala joltain aamulta. Mansikat oli hollantilaisia ja ihan superhyviä! Nams.

Paprika, chia, sipuli -munakas :D

Perjantaina kävin ratsastamassa Vickyllä ensimmäistä kertaa vuoteen. Menin käytävässä selkään, Noora talutti minut ulos tallista ja kentälle. Nooraa taisi jännittää enemmän kuin minua ja Vickyä, mutta äkkiä hänkin rentoutui kun huomasi, ettei Vickykään ole aina "liekeissä" (Vicky Flame). Pyörin siinä kentällä varmaan vartin verran, kokeilin kaasua ja jarrua. Vickyllä on siis viime vuonna ratsastettu kaksi kertaa, joten tämä oli sen kolmas kerta ikinä. Se on nyt viisi vuotias, mutta harvoin nuo ravihevoset ratsastajaa säikähtää.

(Vickyn kuvat Nooran ottamia :))

Jäykkähän se on, eikä tietenkään osaa taipua oikein tms, mutta tästä ruvetaan pikkuhiljaa sitä opettamaan:) Ratsua siis en ole siitä missään nimessä tekemässä, mutta hankosidevamman takia kuntoutuksessa ei saa mennä kovaa. Eli mielummin treenataan sille nyt vähän erilaista lihaskuntoa ja voimaa, plus notkistetaan selkää niin hankosidekin vahvistuu samalla eikä pääse vaurioitumaan heti uudestaan. Mutta siitä saa varmasti aikanaan kivan ratsunki;sillä on todella kepeä ja pyörivä laukka nimittäin. Parhaimpia mitä olen koskaan lämminverisellä nähnyt. Ratsunäkökulmasta katsottuna siis :)

Lauantai ja sunnuntai päivät menivät suhteellisen nopeasti. Sunnuntai iltana otimme Roosan kanssa vähän kuvia, meidän on pitänyt jo pari kuukautta ottaa ihan oikeita järjestelmäkamera kuvia toisistamme, eikä "aina vaan niitä selfieitä". Kuvausilma oli ihan hyvä, mutta minulla ainakin väsymys paistoi naamasta. En muutenkaan osaa poseerata ilman hevosta (:D), mutta tämä oli ihan hyvää harjoitusta.

(c) Roosa

(c) Roosa

Tänään kävin taas ratsastamassa Vickanilla. Laitettiin myös Jackieboy, Jaska, Jackie, millä sitä nyt pitäisi kutsua, ulos. Minä talutin Virvan ja faija talutti oripojan. Se makasi taas karsinassa reporankana, eikä sitä meinannut saada ylös millään :'D riimu sille on helppo laittaa päähän, se on niin hemmetin rohkea varsa! Noh, tarhaan saatiin ja taas alkoi ilakoiminen ulospääsystä. Voi niitä loikkien määrää.

Jaska ulkona.

Myös Indie sai kengän jalkaansa, joten kävin juoksuttelemassa sen. Enää kuukausi ja varsa syntyy! Toivon niin paljon, että kaikki menee hyvin. Indie on kuitenkin ensikertalainen.

Neljä viikkoa synnytykseen!