Nro 7. Alle yksi tunti.

Nyt varmasti jokainen miettii, että mihin on alle yksi tunti enää. Tällä hetkellä on vielä 15 päivä vajaan tunnin verran ja huomenna 16.6. Huomenna saan viimeinkin käteeni paperit liiketalouden tutkinnosta ja voin tituleerata itseäni tradenomiksi. Kylläpä tulikin tehtyä hommia tämän asian eteen! Olen niin iloinen, että kaikesta siitä ponnistelusta, lukemattomista raporteista ja etenkin lopputyöstä on nyt vain muisto takanapäin ja toivottavasti hyvät työmahdollisuudet edessä päin. Kolme vuotta meni loppu peleissä suhteellisen nopeasti; ostin Indien samana syksynä kun aloitin Laureassa. Ja parin viikon päästä Indie saa ensivarsansa ! Huikeata.

Olen pyöräillyt nyt enemmän kuin lenkkeillyt, koska jalkani otti lenkkeilystä vähän osumaa ja nilkka turposi ilmeisesti rasitusvamman omaisesti. Edelleen on pientä turvotusta jalassa, enkä uskalla kyllä lenkkeillä ennenkuin se on kokonaan hävinnyt. Pyöräilyssä jalkaan ei satu, mutta muutamakin hölkkä askel tuntuu ikävältä. Toivotaan, että vaiva menisi pian ohitse.

Huikeita nämä reitit täällä. Aina jaksaa ihastella, vaikka monta vuotta on jo samoja jaksanut polkea.. :)

Tänään olikin sitten melko mielenkiintoinen päivä. Indie oli karannut karsinastaan yöllä ja sotkenut koko tallin. Tällaista sattuu aina toisinaan, mutta nyt oli kyllä ilkeätä, kun melassiämpäri oli kaadettu tallin lattialle ja parit riimut heitelty päälle "mausteeksi". Tavaroita oli myös tuhottu, esimerkiksi pari ämpäriä ja Indien harjapakki sekä parit rasvapurkit. Siinähän sitten meni lähemmäs tunti siivotessa, kun melassia ei ihan noin vain irti lattiasta saakaan... Saattaapi olla, että melassi tuoksuu tallissa vielä muutaman päivän :D

Vicky täytyi myös kengittää tänään. Koska sen kaviot olivat hioutuneet melko olemattomiksi, ilmeni, että oikean takakavionkengitys ei tälle tempperamenttiselle tammalle sopinut lainkaan. Otimme sitten faijan kanssa kikka kolmoset käyttöön ja vuohisen ympärille pujotettiin liina näppärästi ja tamma edestä kiinni riimunnarulla, ettei pääse liikoja peruuttelemaan (myöskin kahta puolta normaalisti kiinni) ja liina karsinan kalteriin. Sitä kun siinä kiristi varovasti, oli tamma pakko nostaa jalka ylös. Hetken se pomppi kolmella jalalla, mutta tajusi sitten olevansa "nalkissa" ja luovutti. Saatiin erävoitto ja kenkä helposti ja nätisti (ja etenkin ilman pelkoa hevosen potkusta) jalkaan. Vicky on siis hevonen, jota täytyy varoa. Koskaan se ei ole ketään purrut tai potkaissut, mutta uhannut on useammankin kerran. Sitä täytyy aina toisinaan muistuttaa, että kuka on pomo ja sen jälkeen se käyttäytyykin kuin enkeli... Onneksi se on kuitenkin herkkä ja helppo käsitellä, eikä esimerkiksi hyökkää päälle missään tilanteessa. Noh, nyt on kuitenkin tamma kengässä ja kyllä sekin tarhaan päästessään huomasi, että olipa hyvä kuitenkin, että ne kengät laitettiin. Voi niitä riemupukkien määrää, kun kavioita ei tarvinnutkaan varoa :')

Henttuliina ja Indie ovat ystävystyneet. Henttu on edelleen pomo, mutta Indie suorastaan vaati siltä tänään rapsutuksia. Sain taltioitua tilanteen jopa puhelimeeni, joten olkaapa hyvä:

Henttu ja Indie.

Indie ja varsamaha.

Sain kokea myös ihanan Suomen kesän yllätyksen. Puhelimen sääpalvelu näytti sateen mahdollisuudeksi 2 %, mutta rakeitahan sitä niskaan tuli kuitenkin. Mietin jo hetken, että täytyykö tässä ollenkaan mennä suihkuun, kun rakeet ja vesisade kastoivat minut luita ja ytimiä myöten.

Uitettu koira.

Huomenaamuna menen ratsastamaan taas Waxilla ja kertoilen sitten myöhemmin miten ratsastus sujui. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja nauttikaa kesästä (sateineen kaikkineen!!) :)