Nro. 12 Ilkikurinen Vinski, uiva Eemeli ja järkevä Jaska

Tällä viikolla on sattunut ja tapahtunut ilmeisen paljon, ainakin hevosrintamalla. Valitettavasti olin kummallakin hassun hauskalla kerralla töissä, joten en ollut itse paikalla asioiden tapahtuessa. Palataamme nyt kuitenkin ensin tiistaihin 14.7., jolloin Susanna ja Johanna tulivat katsomaan varsojamme ja samalla ottamaan vähän kuvia.

Siinä sitten katseltiin varsoja ja minä lähdin ratsastamaan Vickyn. Luonnollisesti nämä paparazzit tulivat mukana ja olipa jännä tunne kyllä ratsastaa, kun kuului oikein kahden kameran räpsintää. En mennyt Vickyllä kovin kauaa, koska se oli edelleen vähän jumissa sunnuntaisesta radalla rynnistelystä.

(c) Susanna

Kokeilin kuitenkin laukata sillä ensimmäistä kertaa kentällä ja se onnistuikin yllättävän helposti. Vicky osaa nostaa liinassa laukan, kun sanon "hop" ja vedän liinasta sen turpaa vähän sisälle päin. Ratsastaessa patistinkin sitä vähän eteenpäin (laukkapohkeilla tietenkin) ja vähän vedin siltä tasapainon pois ja se olikin jo laukalla :) tasaisella tuntumallahan nämä jatkavat vain ripeämmässä ravissa. Onkin tärkeää tehdä nämä erot Vickylle selväksi, sillä se ei edelleenkään ole mikään harrasteratsu, vaan kuntoutuksessa oleva ravihevonen.

(c) Susanna

"Worrying will never change the outcome" (c) Susanna

Ratsastuksen jälkeen kylmäsin Vickyn takajalan ja tunnustelin hieman selkää. Vickyn selkä on ollut siis hypersuperjumissa, mutta nykyään tätä jäykkyyttä on enää lähinnä lanneselän alueella. Suurin osa hevosten selkäkivuistahan johtuu jalkavaivoista ja niiden aiheuttamista erilaisista ja vääränlaisista liikeradoista, kuten Vickylläkin. Nyt kun jalka on ollut parempi, selkäkin on jo melkein kuin normaalilla hevosella. Liikutuksen jälkeen selkä on vielä aina paljon pehmeämpi verenkierron lisääntymisen ansiosta. On se vaan hieno hevonen :) toivotaan, että sen jalka tulee vielä kestämään raviurheilua. Elokuussa viedään se klinikalle ultrattavaksi ja sitten katsotaan miten menetellään. Harrasteratsun virkaa se ainakin kykenee toimittamaan ilman vaivoja.

Jaska on varsoistamme tällä hetkellä kaikkein luotettavin ja herrasmiesmäisin. Se on helppo taluttaa ja käsitellä, eikä se liiemmin yritä näykkiäkään. Eikä etenkään pukittele kohti tai muuta sellaista. Jaskan emä Virva Firehän on kuin ihmisen mieli, älyttömän fiksu ja kiltti tamma, joten luonnollisesti se on periyttänyt ainakin osan luonnettaan varsallensa. Susannakin kävi rapsuttelemassa Jaskaa ja ilmeisesti tykästyi siihen. Kuitenkin emällensä Jaska osaa olla vähän kenkku; Virva vaikutti todella väsyneeltä ja eihän tämä pikkupoika voinut antaa äitinsä nukkua:

"Mami, älä nuku!" (c) Susanna

"Oot rakas, mami" *hali* (c) Susanna

"En mä mitään ole tehnyt!" (c) Johanna

Varsoistamme Vinski on kaikkein kurittomin. Vinski on kuitenkin herkkä, ja kun se riehuu esimerkiksi tarhassa sitä voi ottaa riimusta kiinni ja se seisoo paikallaan. Ei lähde helposti riekkumaan siitä tms. Taluttaessa se pukittelee ja hyppii pystyyn, mutta täytyyhän varsalla vähän luonnetta ollakin :D Kuriton, mutta kiltti. Sillä on myös älyttömän lihakset pyllyssä ja lavoissa. En vaan vieläkään voi käsittää miten Indie synnytti tuon näköisen varsan. Sehän on jo nyt kilpahevosen näköinen! Ja minäkun toivoin tavallista harrasteratsua...

"En mä mikää kuriton ole!" (c) Susanna

(c) Susanna

"Äläääää!" (c) Susanna

"Mä rakastan hyppäämistä!"

Eemeli on vähän meduusamainen lössykkä. Sitkeä, vähän hidas ja taluttaessa rasittava. Se ei oikein liiku eteenpäin. Kuitenkin Eemeli on varsoistamme kaikkein söpöimmän ja suloisimman näköinen.

(c) Susanna

(c) Susanna

"Minäkö muka hidas, pthyh!" (c) Susanna

"Komee mä oon ainaki" (c) Susanna

Noniin, eli varsoja voi tällä hetkellä kuvata seuraavanlaisilla adjektiiveilla:
Jaska: luotettava, järkevä, rohkea & kiltti
Vinski: kuriton, itsepäinen, herkkä, jalo & fiksu
Eemeli: hidas, hassu, pehmeä, turvallinen & seesteinen

Eli näistä luonteista, jos saisi valita niin tietenkin tuo Jaskan vaikuttaa kaikkein helpoimmalta. Kaikki varsat ovat kuitenkin omalla tavallaan hienoja, enkä minä vaihtaisi Vinskiä mihinkään.

"Kaveri!" (c) Johanna

Eemeli harjoittelee pirutteja (c) Johanna

Tuli kiire päästä ylös (c) Susanna

(c) Johanna

Mitä äiti edeltä sitä poika perästä... (c) Susanna

Palataanpas vielä siihen, mistä heti alussa mainitsin... Eli töissä ollessani pikkuEemeli oli päässyt jotenkin aitoja rikkomatta Indien ja Vinskin puolelle. Jenniina oli onneksi meillä kotona ja huomasi, että Eemeli oli juuri noussut lammesta ja oli täynnä lammen pinnalla kasvavaa mitälie -kasvia. Koska koko lampi on tällä hetkellä täynnä sitä, niin niistä jäi pyörremyrskyn näköinen jälki kohdalle, jossa Eemeli oli uiskennellut. Villi veikkaukseni on, että Indie on luimistanut sille korvansa ja se hölmöläinen on sitten väistänyt lampeen. Sen tarhahan ei ole lammen vieressä, kuten Indiellä ja Vinskillä, koska se on niin pieni vielä. Nyt se kuitenkin tietää lammen "vaarat" ja osaa varmasti tulevaisuudessa varoa. Toivottavasti ei tule mitään vesikammoa nyt.

Kuitenkaan tämä ei lopu vielä tähän. Henttuliinahan on nyt varsan takia kauhea maantiejyrä ja äitille melko hankala taluttaa sen takia. Lampiepisodin jälkeen niitä oli tietty viety äkkiä sisään, ettei varsalle tule kylmä ja Henttu oli halunnut syödä lammen vierustalta ruohoja. Varsa oli jotain temmeltänyt siinä vieressä ja humps Henttu oli tönässyt itse oman varsansa lampeen. Eli Eemeli raukka ui sinä päivänä kaksi kertaa lammessa... Surkuhupaisaa. Onneksi lampi ei ole järin syvä, joten Eemeli on selvinnyt nyt kaksi kertaa säikähdyksellä. Se oli kuitenkin tämän jälkeen melko herkällä tuulella, joten jonkinlaiset traumat sille tuli kuitenkin. Toivotaan, että ne unohtuvat ajan saatossa :)

Samana aamuna Indie oli päättänyt lähteä kävelyllä karsinastaan vielä kun Vinski oli viritysvaiheessa (eli riimua laitettiin päähän). Törttöillessään edestakaisin tamma oli sitten kaatanut täyden melassiämpärin lattialle ja taas piti puunata. Tavallaan onneksi en itse ollut paikalla niin äiti oli hoitanut tämän tällä kertaa.

Noh,nyt lopetan tämän romaanin kirjoittamisen. Kerrankin minulla vain oli aikaa kirjoittaa, koska olen Teuvalla lomailemassa. Kävin täällä eilen lyhyellä lenkillä pururadalla ja oli kyllä aikas kivat maisemat. Hyvää kesää kaikille!

PS. pakko vielä lisätä tämä Susannan ottama kuva Indiestä. Mielestäni tämä on upea:)

(c) Susanna

Nro 11. Kuvia Vickystä

Tässä Nooran ottamia kuvia Vickystä perjantailta 10.7. Tänään päästelimmekin ensimmäistä kertaa kuntoutuksen aikana vähän reippaammin radalla äitin ajaessa 2-vuotiastamme Donnaa. Kilpailuhan siitä syntyi hevosille tietenkin... :D serkkuni Jenniina napsasi tästä muutaman kuvan, mutta saan niitä luultavasti vähän myöhemmin. Tässä kuitenkin perjantain kuvasatoa. Pakko oli julkaista, on tuo Vickan vain niin kaunis :)

 
 

Nro 10. Varsoja kuin sieniä sateella.

Henttuliina

Kuten eräs tuttuni kommentoi minulle Facebookissa: "teillehän syntyy varsoja kuin sieniä sateella", niin kolmas varsa on nyt sitten syntynyt. Suomenhevostamma Henttuliina synnytti hienon ja söpön orivarsan 8.7. Eli tilanne on nyt niinkin erikoinen, että meillä on kolme orivarsaa. On yleinen vitsi, että meille syntyy "aina tammoja". Tämä vuosi on osoittanut, että tilastolliset luvut varsojen sukupuolijakaumasta pitävätkin pidemmän päälle ehkä paikkansa (50 % tammoja, 50 % oreja) ja kerralla tulikin sitten kaikkien vuosien tammasatojen vuoksi pelkkiä oreja. Nyt löytyy lv, sh ja fwbtä... Vaativampaankin makuun :D

Eemeli päätti haluavansa pitkän tukan nyt ja heti!

On se vaan suloinen:)

Vinskille on kasvanut hampaat ja se yrittää koko ajan näykkiä. Korvat hörössä tosin, ilkeä se ei ole, mutta olen yrittänyt karsia sen samantien pois, ettei siitä tapaa synnykkään. Pyöräilimme Nooran kanssa taas tallille. Matka oli sinänsä erittäin nautinnollinen, että yhtäkkiä alkoi satamaan vettä... kaatamalla. Olimme siis aivan litsläts saavuttuamme perille. Olo ei ollut järin nautinnollinen :D Noh, Henttu ja Eemeli -varsa olikin jo saatu pihalle. Samoin Indie ja Vinski. Ihastelimme varsoja siinä aikamme ja minä kokeilin vähän Vinskin jalkoja. Se potkaisi takajaloilla niihin koskettaessa ja hyppäsi pystyyn etujalkoihin koskettaessa :D muualle sen kroppaan saa koskea kyllä. Pikkuhiljaa se varmasti siedättyy kyllä, pitää myös alkaa nostelemaan sen jalkoja. Se oli alussa vain niin tosi arka, että jo pelkästään kaulan rapsuttaminen oli hieno juttu. Nyt lähes kaikki arkuus on tiessään ja se on oikea "äijä". Indien esimerkillä ne juoksivatkin sitten pukkilaukkaa tarhassa edes takaisin...

Jätkä on alle kaksi viikkoa vanha ja kunnon muskelimies jo!

"Jos mä vähän näykkäsen, niin mamakin tekee mulle aina!"

Pikkugaselli:D

Varsojen katselmusten jälkeen menimme hoitamaan tallit kuntoon. Hentun karsinasta löytyi vielä yksi pieni pätkä synnytyksestä jäänyttä kalvoa, pthyi. En tiedä miten en ollut bongannut sitä sieltä aiemmin. Nyt on kuitenkin poissa. Menimme vielä heittelemään kiviä parista tarhasta pois, jossa sitten hurahtikin reilu tunti. Meillä kun on metsätarhat, niin niitä kiviä aina nousee sieltä maan seasta hevosten talsiessa maata. Eli niitä pitää säännöllisin väliajoin heitellä pois, ettei pääse ihan pohja kivikoitumaan.

Kivien heittelyn jälkeen kävimme sisällä vähän syömässä ja hirveällä kiireellä juoksuttamaan Vickyä. Vicky meni eilen oikein kivasti ratsastettaessa, joten ajattelin vain verrytellä sitä tänään hetken. Juoksutus menikin oikein kivasti ja Vicky oli mukavan irtonaisen oloinen lopussa.

Vicky 9.7.15

Vicky 9.7.15

Tästä sitten tulikin jo taas vähän enemmän kiire ja otettiin Henttu ja Eemeli sisään. Se ei mennyt kovin kummoisesti, koska Henttu hönttöili ja jyräili mua ihan armotta (olen monesti miettinyt, että sen nimi pitäisi olla Hönttiliina Henttuliinan sijaan). Ei se sitä tietenkään normaalisti tee, mutta kun pikkuEemeli jäi jälkeen... Saatiin kuitenkin kunnialla(??) varsa ja tamma sisään ja seuraavaksi pitikin jo hypätä pyörän selkään. 27km kilometriä olin pyöräillyt kotiin päästyäni.

Eihän siinä ehtinyt mitään kahveja alkaa keitellä sitten tietenkään, koska ratsastustunnin alkuun oli enää tunti aikaa. Vaihdoin ridakamppeet päälle ja ajelin hakemaan Nooraa, joka oli lupautunut tulla mukaan (vaikka aamulla oli niin happaman näköinen litimärkänä vesisateesta... :D ). Haimme Waxin yhteistuumin ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa Riikan tunnille.

Aloitimme ihan perus käyntityöskentelyssä, jossa piti tehdä aina keskihalkaisijalla pysähdys. Pysähdykset olivat melko onnettomia, sillä Waxi ei oikein tajua itse seistä tasajaloin. Koetin kuitenkin aina korjata sitä mukaa mikä jalka jätätti (useimmiten oikea takajalka tai etujalka) ja pysähdykset olivat lopussa ehkä jopa hyväksyttävän tasoisia. Ei tosin vieläkään kovin hyviä.

Ravissa Waxi oli oikein kivan tuntuinen. Aluksi hieman etupainoinen, mutta vertyi äkkiä. Emme kovin paljoa työskennelleetkään ravissa, vaan teimme laukassa pituushalkaisijalla käyntiinsiirtymisiä. Nämä ovat Waxille vielä vaativia, joten täysin sulavia niistä oli melko vaikea saada. Yritin kuitenkin keskittyä siihen, että se tulisi pituushalkaisijalle suorana ja nostaisi laukan sillä suorana, ja jatkaisi vielä suorana loppuun asti. Ei siis ennenaikaisia käännöksiä suuntaan jos toiseenkaan. Nostin ensin vain vasenta laukkaa, mutta pian aloin vaihtelemaan laukan nostojen suuntaa. Waxi suoritti itse nostot suhteellisen hyvin, siirtymiset käyntiin olivat hitaita. Laukassa se kaahotti hieman ja sitä piti työstää melko lailla, ettei se olisi vain kaahannut pitkin maneesia. Mutta huono se ei ollut. Kaikesta huolimatta kepeä ja kivantuntuinen.

Kävelimme paljon kaikkien tehtävien välissä, koska maneesissa oli hieman ummehduttava ilma, emmekä halunneet vaatia Waxilta liikkaa rankassa tehtävässä. Loppuraveissa Waxi leijuili eteenpäin kuin paraskin kouluratsu ja tuntui tosi kivalta :) Olin tyytyväinen. Sille tuli kuitenkin melko hiksa, joten katsoin parhaaksi pestä sen. Kun pääsimme tallilta lähtemään kello olikin jo melkein seitsemän. Näin ne vapaapäivät vain kuluvat :D Huomenna pitää aamulla mennä jo tallille laittelemaan varsoja ja sitten pääsen jopa kaupoille pitkästä aikaa. Odotan innolla!

Kaikki kuvat (c) Noora

Nro 9. Vinski on syntynyt

Sunnuntaina 28.6 ajattelin, että nyt pesen Indien vielä kunnolla ennen varsomista ja samalla otetaan siltä kengät irti. Indie vaikutti todella rauhalliselta, jopa epänormaalin rauhalliselta, mutten liiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. 29.6. maanantai aamuna sain sitten puhelun isältäni: "No niin, täällä on hieno ja terhakka varsa Indiellä". Tuntui uskomattomalta, että kenkien ottaminen jäi niin viime tinkaan, ja etenkin se, että heti seuraavana yönä tamma varsoi. Aivan kuin se olisi tiennyt, että nyt sen voi tehdä. Indietä ei siis oltu vartioimassa tai muutakaan, olin itse ajatellut vasta seuraavaa yötä.. Noh, kaikki meni kuitenkin ensisynnyttäjältä todella hyvin. Onhan sen oma emä ollut urallansa todella hyvä siitostamma ja jättänyt paljon jälkeläisiä :) Indienkin se oli saanut melko vanhassa iässä. Indie tuli kaiken lisäksi heti ensimmäisellä yrittämällä kantavaksi, joten se on ainakin näillä kokemuksilla erinomainen siitoskäyttöön.

Veimme sitten heti Vinskiksi ristityn orivarsan emänsä kanssa pihalle. Koska isäni talutti Vinskin Indien perässä, hyppi Indie muutaman kerran pystyyn tallista ulos päätyään. Olen kuitenkin tottunut tähän, joten ei se hirveästi haitannut :D Indie on niin rakastunut ja huolehtivainen äiti, jotta täytyy vähän ymmärtää sitäkin.

<3

Muutaman tunnin ikäisenä.

Sittemmin Indien käyttäytyminen on vähän rauhoittunut onneksi, mutta vieläkin se hörisee jatkuvasti varsalleen. Vinski on vähän ujo, esimerkiksi riimun laittaminen on sille vaikeampaa kuin Virvan Jaska -varsalle. Mutta uskon kyllä, että se siitä rohkaistuu iän myötä. Utelias se on kuitenkin ja antaa koskea itseensä.

Vanda lomailee :) (c) Noora Porkka

Olen ratsastellut myös Vickyä ja kävimme Minnan kanssa perjantaina noin yhden ja puolen tunnin maastolenkin. Matkan varrella oli kaikkea jännittävää, kuten moottoripyöriä, rekkoja, mopoja ja lehmiä, mutta kaikesta selvittiin. Tosin Vicky oli niin jännittynyt yhdessä vaiheessa, että tunsin sen sydämen sykkeen todella voimakkaasti satulan läpi. Onneksi tamma ei kuitenkaan tehnyt mitään hölmöä, vaan hillitsi itsensä kaikesta huolimatta. Jos "tavallisen ratsun" selässä tuntee hevosen jokaisen lihassolun jännittyneen ja sykkeen kohoavan äärimmilleen, tulee itselle kyllä helpommin pupu pöksyyn - ne kun pienemmänkin räsähdyksen sattuessa yleensä sinkoavat teille tietämättömille tällaisessa tilanteessa. Lämminveriset vaan ovat jo rotuna "fiksumpia" (tyhmempiä?), eivätkä ehkä niin usein lähde sitten tuon kaltaisissa tilanteissa hölmöilemään... Tosin hevoskohtaistahan tämä on. Mutta näin minun kokomukseni mukaan :)

Eilen, lauantaina, oltiin Suur-Hollola ajoissa ja sää suosi kyllä todella ihanasti. Paloin vähän olkapäistä ja rinnalta, vaikken normaalisti pala ollenkaan. En ole kuitenkaan tänä vuonna vielä ollut auringossa (eipä sitä ole edes paljoa näkynyt), joten koko päivä porotuksessa teki sitten kuitenkin tehtävänsä. En onneksi ihan hirveän possun väriseksi kuitenkaan muuttunut.

Olen pyöräillyt muistaakseni kolme tai neljä kertaa tällä viikolla. Tänään pyöräilimme Nooran kanssa yhtämatkaa Nummisiin ja Noora ottikin upeita kuvia Vinskistä ja muistakin hepoista.

Henttuliina.

Donna & Vanda.

"Kai mäkin maistelen tätä ruohoa, kun äiskäkin niin tekee.."

"Oho, tää onkin aika vaikeeta!"

"No nyt sain vähän tukea, eiköhän tästä taas nousta"

"Kas näin!"

"Jiihaa!"

Välillä myös väsytti.

Vickyn kävin juoksuttamassa. Se ylittää jo hienosti puomeja ja nostaa laukan komennosta "hop". Sillä on yllättävän kevyt ja pyörivä laukka lämminveriseksi. Siis oikeasti voisi sanoa jopa, että sillä on hyvä laukka. En ole vielä koskaan meidän hevosilla noin ratsumaista laukkaa nähnyt. Vickystä ei siis olla ratsua tekemässä, mutta hankosidevamman kuntoutuksen takia on otettava rauhallisesti, joten teemme enemmän voimajumppaa ynnä muuta. Lujaa ravia en anna sen mennä vielä ainakaan kuukauteen.

Vicky irroittelee :D

Puomienkin ylitys onnistuu Vickyltä nätisti.

Kaikki postauksen kuvat lukuunottamatta kahta ensimmäistä minun ottamaani ovat (c) Noora Porkka. Kiitos Noora kuvista :)