Borrowing Freedom: Nro 9. Vinski on syntynyt

Sunnuntaina 28.6 ajattelin, että nyt pesen Indien vielä kunnolla ennen varsomista ja samalla otetaan siltä kengät irti. Indie vaikutti todella rauhalliselta, jopa epänormaalin rauhalliselta, mutten liiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. 29.6. maanantai aamuna sain sitten puhelun isältäni: "No niin, täällä on hieno ja terhakka varsa Indiellä". Tuntui uskomattomalta, että kenkien ottaminen jäi niin viime tinkaan, ja etenkin se, että heti seuraavana yönä tamma varsoi. Aivan kuin se olisi tiennyt, että nyt sen voi tehdä. Indietä ei siis oltu vartioimassa tai muutakaan, olin itse ajatellut vasta seuraavaa yötä.. Noh, kaikki meni kuitenkin ensisynnyttäjältä todella hyvin. Onhan sen oma emä ollut urallansa todella hyvä siitostamma ja jättänyt paljon jälkeläisiä :) Indienkin se oli saanut melko vanhassa iässä. Indie tuli kaiken lisäksi heti ensimmäisellä yrittämällä kantavaksi, joten se on ainakin näillä kokemuksilla erinomainen siitoskäyttöön.

Veimme sitten heti Vinskiksi ristityn orivarsan emänsä kanssa pihalle. Koska isäni talutti Vinskin Indien perässä, hyppi Indie muutaman kerran pystyyn tallista ulos päätyään. Olen kuitenkin tottunut tähän, joten ei se hirveästi haitannut :D Indie on niin rakastunut ja huolehtivainen äiti, jotta täytyy vähän ymmärtää sitäkin.

Muutaman tunnin ikäisenä.

Sittemmin Indien käyttäytyminen on vähän rauhoittunut onneksi, mutta vieläkin se hörisee jatkuvasti varsalleen. Vinski on vähän ujo, esimerkiksi riimun laittaminen on sille vaikeampaa kuin Virvan Jaska -varsalle. Mutta uskon kyllä, että se siitä rohkaistuu iän myötä. Utelias se on kuitenkin ja antaa koskea itseensä.

Vanda lomailee :) (c) Noora Porkka

Olen ratsastellut myös Vickyä ja kävimme Minnan kanssa perjantaina noin yhden ja puolen tunnin maastolenkin. Matkan varrella oli kaikkea jännittävää, kuten moottoripyöriä, rekkoja, mopoja ja lehmiä, mutta kaikesta selvittiin. Tosin Vicky oli niin jännittynyt yhdessä vaiheessa, että tunsin sen sydämen sykkeen todella voimakkaasti satulan läpi. Onneksi tamma ei kuitenkaan tehnyt mitään hölmöä, vaan hillitsi itsensä kaikesta huolimatta. Jos "tavallisen ratsun" selässä tuntee hevosen jokaisen lihassolun jännittyneen ja sykkeen kohoavan äärimmilleen, tulee itselle kyllä helpommin pupu pöksyyn - ne kun pienemmänkin räsähdyksen sattuessa yleensä sinkoavat teille tietämättömille tällaisessa tilanteessa. Lämminveriset vaan ovat jo rotuna "fiksumpia" (tyhmempiä?), eivätkä ehkä niin usein lähde sitten tuon kaltaisissa tilanteissa hölmöilemään... Tosin hevoskohtaistahan tämä on. Mutta näin minun kokomukseni mukaan :)

Eilen, lauantaina, oltiin Suur-Hollola ajoissa ja sää suosi kyllä todella ihanasti. Paloin vähän olkapäistä ja rinnalta, vaikken normaalisti pala ollenkaan. En ole kuitenkaan tänä vuonna vielä ollut auringossa (eipä sitä ole edes paljoa näkynyt), joten koko päivä porotuksessa teki sitten kuitenkin tehtävänsä. En onneksi ihan hirveän possun väriseksi kuitenkaan muuttunut.

Olen pyöräillyt muistaakseni kolme tai neljä kertaa tällä viikolla. Tänään pyöräilimme Nooran kanssa yhtämatkaa Nummisiin ja Noora ottikin upeita kuvia Vinskistä ja muistakin hepoista.

Henttuliina.

Donna & Vanda.

"Kai mäkin maistelen tätä ruohoa, kun äiskäkin niin tekee.."

"Oho, tää onkin aika vaikeeta!"

"No nyt sain vähän tukea, eiköhän tästä taas nousta"

"Kas näin!"

"Jiihaa!"

Välillä myös väsytti.

Vickyn kävin juoksuttamassa. Se ylittää jo hienosti puomeja ja nostaa laukan komennosta "hop". Sillä on yllättävän kevyt ja pyörivä laukka lämminveriseksi. Siis oikeasti voisi sanoa jopa, että sillä on hyvä laukka. En ole vielä koskaan meidän hevosilla noin ratsumaista laukkaa nähnyt. Vickystä ei siis olla ratsua tekemässä, mutta hankosidevamman kuntoutuksen takia on otettava rauhallisesti, joten teemme enemmän voimajumppaa ynnä muuta. Lujaa ravia en anna sen mennä vielä ainakaan kuukauteen.